| Korpraali A. Hitler kuoli pienessä, likaisessa yksiössä Hampurin hyvässä kaupungissa uuden vuosituhannen laskiessa ensimmäisiä sekuntejaan. Hän kuoli nähden hallusinaatioita, joita hänen kuppataudin runtelemat aivonsa lähettivät hänen mieleensä. Hänen naapurinsa, Ephraim Sonnenbaum piteli häntä kädestä kuolinhetkellä. Kuoleman tulo kesti Ephraim Sonnenbaumin mukaan pitkään. Väliin A. Hitler oli riehakas; hän nauroi mustuneilla hampaantyngillään keltaisten yskösten tahriessa hänen suupieliään; väliin A. Hitler taas itki sillä hän näki edessään kaikki ne jotka olivat kuolleet hänen vuokseen Natsi-Saksan suuruuden (sic!) aikoihin. Ephraim Sonnenbaum kuvaili A. Hitlerin kuolemaa sellaisiksi piinan tunneiksi, ettei soisi kenenkään kokevan niitä - ei kenenkään muun kuin A. Hitlerin. Mutta Ephraim Sonnenbaum ei omien sanojensa mukaan kyennyt enää inhoamaan eikä vihaamaan tuota ihmisjätettä, joka hiipui hänen silmiensä edessä kuin olisi jo eläessään aloittanut matkan suoraan helvetin kipeimpään kiirastuleen. Adolf Hitlerin viimeiset sanat olivat: "Äiti, miksi minä synnyin niin pimeään?" |